Mukavaa maanantaipäivää. Oho, ei ainakaan heti lopahtanut mun innostus, kun oikein odotin koko aamun, että pääsen kirjottamaan. Tyttö ei yskinyt yöllä kovin pahasti, varmaan yskänlääke auttoi. Tai sitten helpottamaan päin muutenkin.

Vaihteeksi ihan kiva aamu. Ei pahempia tappeluita tenavilla, jopa leikkivät sopuisasti, ja minäkään en menettänyt hermojani joka välissä. No, tämä on varmaan vaan hetkellistä... Pari viikkoa töissä, niin sitä alkaa jo kaipaamaan kotona oloa. Kunnes taas huomaa, että voisi siellä töissäkin olla ihan kivaa.... No ei sentään kivaa... Mutta rahaa ainakin saisi.

Eilen oli vaihteeksi touhukas päivä. Pitää siitä kirjoittaa näin jälkikäteen... Kun kerrankin jotain tapahtuu. Joo, hirveän mielenkiintoisia asioita. Joku muu kuolisi tylsyyteen. Mutta mä oon tyytyväinen, jos välillä pääsee kotiympyröistä pois. Vaikka sitten tenavien kanssa.

Joo. Elikkä puolilta päivin mentiin jäähallille luistelutapahtumaan. Peräti mentiin vaunuilla, eikä autolla tuota vajaan kilometrin matkaa... No, autoa harkittiin sen takia, kun pienemmällä hieman lämpöä. Mutta sitte ei kertakaikkiaan kehdattu lähtä autolla, kun melkeen kymmenen lämpöastetta, ja aurinko paistaa. Ensiksi tenavat kävi poniajelulla. Se on aina niin mieluisaa. Niinhän sitä itekkin aina pienenä kiersi kaikki poniajelut ja -ratsastukset. Mitäköhän nuo ois sanonu, jos mä oisin pokkana tarjonnu euroa, ja tyyränny persukseni sinne kärryyn. No ei sen puoleen, että oisin edes mahtunu..

Kesällä kyllä hävetti tivolissa... Oli semmonen pieni junarata, joka kiersi ympyrää, ja oli pieni mäkikin. En ois kyllä muuten menny kyytille, mutten voinu pienempää tyttöä laittaa kahdestaan isomman kanssa sinne. Ja kysyin kyllä, että voiko tuonne kyytille mennä äitikin. Ja antoivat luvan. Änkesin sitte itteni sinne junan vaunuun. No, kyllähän se puksutteli eteenpäin, mutta ylämäessä vauhti meinas aina hyytyä. Toivoin vain, että juna kestäisi loppuun asti. En sitte tiiä, selvisikö se juna ihan vahingoittumatta. Jos H.S. lukee, niin muistat varmaan sen kamalan kuvan, kun istun siinä junanvaunussa.

Niin eiliseen vielä. Sitte isompi tyttö (paska, pitäisi keksiä jotku nimet, ettei tarvisi kirjoittaa aina että isompi/pienempi tyttö) kävi "luistelemassa". Eli minä, isi tai mummu pideltiin sitä käsistä, ja se hoippui jotenkuten. Mutta hauskaa sillä silti oli. Sitten ostettiin makkarat kodasta pihalta, ja isompi kävi vielä ratsastamassa ponilla. Ja tasapuolisuuden nimissä pienempi sai vielä toisen poniajelun.

Sitte oli tarkoitus mennä vaunuilla Titi-nalle -konserttiin, joka oli ihan siinä likellä. Mutta alkoi tuulemaan sen verta kovaa, että katoin parhaaksi käydä vaihtamassa auton allemme. Joten autolla porhallettiin siihen ihan likelle taas. Konsertti oli mieluisa, itelle meinasi tulla aika pitkäksi.

Kotona yritys laittaa pienempi nukkumaan, mutta kun uniaika oli mennyt parilla tunnilla ohi, niin eipä tullu mitään. Pikaruokalaan syömään, ja anoppilaan käymään. Siinä se sunnuntaipäivä. Paljo ei keritty kotona olemaan. Mutta kotia on moni kuollu.

Tänään olis vielä kaupassa käyntiä, ja jos hyvin käy, niin pääsen hetkeksi omille teilleni. Eräs kaveri, sanottakoon häntä vaikka öö... enpä nyt meinaa keksiä. No vaikka Alliksi. Hän on muuttamassa omakotitaloon, ja siellä pitää maalailla seiniä ja muuta pientä. Kiva, hän on raskaana, ja reilun vuoden ikäinen poika hoidettavana. Hän sitten siellä touhuaa ja maalailee hirveällä kiireellä. Sanottakoon vielä, että se on vuokrakämppä, joten mun mielestä kyllä se vuokranantaja olisi joutanut laittaa sen talon asuttavaan kuntoon. Mutta ei. Oli ottamassa tältä kuulta vielä puolen kuun vuokraakin, vaikka eivät pääse asumaan kun ehkä just kuun vaihteessa. Ja vaikka joutuvat ite maalaamaan ja tekemään hommia siellä. Mun mielestä sen isännän pitäisi hyvittää vuokrassa vielä se, että ite maalaavat siellä. No kuiteski, jos Alli on siellä talolla vielä 16 jälkeen, niin menen kaveriksi.

Mutta ei kait kummempia. Vituttaa, kun laihdutuskuuri on mennyt taas pipariksi. Viikko sitten aloitin valtavalla innolla, jälleen kerran. Mutta ei niin ei. Kun tenavien kanssa vaikeaa, sairastelua ja yövalvomista, mä en kertakaikkiaan jaksa ajatella laihduttamista. Niin tyhmä mä oon.

Mutta palaillaan asiaan

Nipsu