Häpeillen palaan blogin pariin.... Siis viikko mennyt ilman kirjotuksia. Eikä selityksesi kehtaa laittaa, ettei ole kerinnyt. Vaikka niinhän se on. No, päivällä ei tahdo keritä kirjoitella, kun pienempi tenava ei pahemmin nuku enää päiväunia. Nyt se on sängyssä, mutta kyseenalaista on, että alkaako nukkumaan. Yritän ainakin hetken kirjoittaa, jos se viihtyy sängyssä.

Hmmm. Aika paljon on viikossa tapahtunut. Tärkeimpänä: sain sähköpostia, että hakemani koulutus alkaakin jo nyt huhtikuussa! Olin jo asennoitunut siihen, että se alkaa vasta syksyllä. Ihan kiva sinänsä, että alkaa näin pian. Kunhan nuo raha-asiat selviäisivät jotenkin...

Nuo opiskelut siis kestävät noin puolitoista vuotta, mutta sisältää vain 40 ov. Lähiopetusta yksi ilta viikossa, ja yksi lauantai kuussa. Välillä työharjoittelua ja näyttöjä. Siitä seuraakin erinäisiä ongelmia. Opintotukea en välttämättä saa, kun liian vähän opintoja per kuukausi. No, opintotuella nyt ei paljoa juhlita... Mutta kun en välttämättä saa liitoltakaan mitään... Riippuu siitä, että tulkitseeko työkkäri mun opiskelun sivutoimiseksi vai täysipäiväiseksi. Mun tuurilla työkkäri tulkitsee täysiaikaiseksi, joten en saa liitolta mitään. ja kela tulkitsee osa-aikaiseksi, joten en saa opintotukea...

No, ongelmaa ei olisi, kunhan saisin syksyllä viimeistään tulevan alani töitä. Mutta kun siitäkään ei ole takeita. Kesäksi todennäköisesti pääsen sijaiseksi paikkaan, jossa olen muutamaan otteeseen ollut töissä. Väärä ala, mutta rahan takia se kelpaa vallan mainiosti. Paitsi jos joudun laittamaan omat tenavat hoitoon... Sillon menee iso lohko palkasta hoitomaksuihin. Mutta saa ny nähdä, jos saataisi jotenkin sumplittua.

Niin, ja vaikka liitto maksaisikin päivärahaa, niin sekään ilo ei kestä pitkään. Muistaakseni mulla on enää pari kuukautta liiton päivärahaa jäljellä. Siksikin olisi tärkeää päästä kesäksi töihin, jotta nuo kallisarvoiset päivät säästyisivät myöhempään tarpeeseen...

Kotihoidon tukea voisin saada joulukuuhun asti, kunnes nuorempi täyttää kolme vuotta. Sitten ei sitäkään enää. Joten saapa nähdä, mitä tästä tulee... ei voisi enää sekavampi tilanne olla. Kun ukko kotiutuu töistä, lähden selvittelemään, että mistäpäin saisin mahdollisesti rahaa.... Kyllä ottaa pattiin.

Ei tässä mitään, jos mulle olisi 100% varmuudella luvattu alan töitä syksyksi. Kesän nyt voisi kitkutella miten vaan, jos tietäisi että syksyllä on parempi tilanne. Mutta kun ei mitään tietoa tulevasta... Voitettaispa lotossa, niin ei tarvisi miettiä tämmösiä.

No, se niistä valituksista. Alli on saanut viimein muutettua uuteen kotiin. Mutta kiitokseksi monen viikon uurastuksesta hän sai viettää la-su -välisen yön sairaalassa. Hän on siis jotain 22. viikolla raskaana, ja alkoi vuotamaan verta. Lauantaina sai viimeiset siivoukset valmiiksi vanhassa kämpässä, kun alkoi vuotamaan. Onneksi ei käynyt pahemmin, vuoto asettui vähitellen, ja pääsi sunnuntaina kotiin.

Heh, Heli R, miltä kuulostaa: Kahden viikon päästä mennään tenavien kanssa kuuntelemaan Fröbelin palikoita?! Ja samalla viikolla on myös Pelle Positiivi esiintymässä, tai mitä se pelle nyt ikinä tekeekään... Kivoja tapahtumia tiedossa...! No, kyllä mua nuo palikat jossain määrin kiinnostaa.

Rairuohoa kylvettiin tenavien kanssa lauantaina. Saa nähdä, että ehtiikö niistä kasvaa mitään. Mä tieten laitoin ne liian tiiviisti pussiin, kun tänään huomasin, että niissä oli pikkuisen hometta... Saa nähdä, haittaako se itämistä. Pussit otin kyllä pois... Jos vielä viikolla saisin aikaiseksi askarrella jotain tipuja tai vastaavia sinne ehkä-mahdollisesti kasvavan ruohon sekaan.

No ei kait tässä sen kummempia. Toivottavasti joku jaksaa vielä lukea tätä, vaikka kirjoituksia ilmestyykin harvenevaan tahtiin.

Pääsiäisen odotusta toivottaa

Nipsu

Moi..... On sitten jäänyt muutama päivä väliin... Täytyy vähän puolustella itseä... Oon kyllä istunut illat koneella, mutta en ole kerinnyt ajatellakaan koko blogia. Tai no, olen ajatellut, mutta en kertakaikkiaan kerinnyt kirjoittaa.

No, ette ole kyllä paljoa menettäneet. Eipä täällä mitään ihmeellistä ole tapahtunut.

Lauantaina oli tytöllä hiihtokilpailut. H.S.:sta huvitti, että me ollaan menossa hiihtokilpailuun, vaikka hän on lyhythihaisella, ja kärpäset pörrää..! No, kyllä täälläkin oli yli kymmenen astetta lämmintä lauantaina, mutta lunta tieten täällä pohjoisempana tullut sen verran enemmän, että se ei ole aivan tyystin sulanut. Yleensä tähän aikaan vuodesta kuitenkin on kylmempää...

No, tyttö tuli neljänneksi! Sen sarjassa oli neljä osanottajaa... Mutta tärkeintä, että tykkäsi hiihtää, ja tuli hyvä mieli. Ja sai hienon pokaalin palkinnoksi.

Sunnuntaina käytiin taas Allin talolla katsastamassa tilannetta. Nyt näytti jo siltä, että sinne ehkä voi muuttaa tämän kuun puolella... Isompi tyttö jaksoi pyöräillä koko matkan. Se oli yllätys, kun sille iskee aina laiskuus, mutta nyt se pyöräili sinnikkäästi muutaman kilometrin.

Tänään sitten käytiin uusilla tuttavilla kylässä. He ovat kulkeneet samassa perhekerhossa, mutta olemme jutelleet paremmin oikeastaan vasta tämän vuoden puolella. Meidän isompi tyttö ja heidän vanhin lapsi, tyttö myös, ovat samassa päiväkerhossa, ja siellä parhaat kaverit. Meidän miehet ovat vanhoja koulukavereita, mutta eivät kyllä vuosiin ole olleet tekemisissä keskenään. No, ollaan sitten juteltu viime aikoina, ja nyt käytiin kylässä siellä. Kiva saada uusia kyläpaikkoja, ja lapsille kavereita. Saa itse hieman hengähtää, kun tenavat leikkii keskenään. Vaikka onhan se niin, että 5 minuutin välein kuuluu tappelua ja huutoa... Ja joku tulee, että äitiiiiiii, tuo tekee sitä ja tätä......

Sitte vielä kaupassa käyntiä, uhmaikäisen kiukuttelua, ja ulkona vaatteiden sotkemista. Siinä tämä päivä.

Niin, ja helvatan muurahaiset alkavat taas valtaamaan taloa kevään tullen...

Tämäkin oli aika pikainen kirjotus. Mutta ehkä parempi niin, etten kyllästytä teitä pitkillä jaaristuksilla.

Nipsu 

Joo, H.S. Kyllä me viimestään maanantaina aloitetaan! Mä olin kyllä jo tänään kovasti alkamassa laihduttamista, mutta kun penteleen pitsanjämät kaiveli jääkaapissa... Joten ei mennyt ihan niinku piti. Mutta kyllä se tästä. Ja H.S:llä on huomattavasti vähemmän pudotettavaa... Kun olet ansainnut sen ensimmäisen mäkkärin, niin se on siinä. Mä joudun tekemään hieman pidempään töitä...

Tänään olen ollut ahkera! Lähdin tenavien kanssa vaunuilla peräti parin kilometrin päähän! Ajatelkaa, otin riskin, että väsyn matkalla, ja pitää vielä kävellä poiskin. (No, ottakaa huomioon, että mun toinen nilkka on aika kyvytön, että sen takia en myöskään harrasta hirveästi urheilua...) Menimme siis käymään Allin remonttitalossa. No, ihan ajankuluksi vain. Mitäpä siellä voisi tenavien kanssa tehdä. Ja Allikin poikansa kanssa, joten kunhan katteltiin. Onneksi Alli ja poika lähtivät meille käymään, joten sain juttuseuraa kotimatkalle. Heh, eihän mun tarvi Allin poikaa sanoa vain pojaksi. Muutaman erittäin typerän vitsintapaisen johdosta olemme sanoneet Allin poikaa Seimeksi, joten siis Alli ja Seimi tulivat käymään. Mutta niitäkin laiskotutti sen verran, että vein heidät autolla kotiin myöhemmin...

Vanhempi tyttö hoksasi tänään, että nyt pystyy jo pyöräilemään, kun lumet on sulaneet tieltä. Joten lähdettiin vielä 19 jälkeen kokeilemaan pyörää. Ja tykkäshän tuo ajaa. Pitäisi vaan ostaa isompi pyörä sille...

Nuorempi tyttö sai eilen silmälasit. Yllättävän hyvin tuommonen reilu kaksivuotias uhmaikäinen on suostunut pitämään niitä. No, isosisko on näyttänyt jo pitkään mallia, niin silmälasit on tuttu juttu sille. Mä en taida enää ikinä pystyä pitämään piilareita. Siis arkikäytössä. Kun molemmilla lapsilla on silmälasit, niin miten äiti voisi pitää piilolaseja... Ei mun mielestä mitenkään. Kyllähän lapsi ihmettelisi, että miksi äiti ei pidä laseja, onko silmälaseissa jotain kummallista. Joten mä en laita piilareita, koska lapsilla on silmälasit. Vuoden aikana olen pitänyt piilareita ehkä 3 kertaa. Miehen työpaikan venetsialaisissa, pikkujouluissa ja mun ja miehen kesäreissulla. Kotona en ole pitänyt sen jälkeen, kun vanhempi tyttö sai lasit.

Mutta ei kait tässä ihmeempiä. Kumma kun jaksoin vielä tänään kirjottaa... Päivällä en kerinnyt, ja arvelin, että nyt illalla en ehdi. Mutta pitipä sitte kuitenki vähän näpytellä.

Kivaa viikonloppua

toivoo Nipsu

Päiviä... Eilen ei tullut kirjoitettua ollenkaan. Oltiin kahteen asti perhekerhossa, ja sitten pitikin jo alkaa ruoanlaittoon, ja en pystynyt kirjottamaan. Illalla sitte olinkin niin väsynyt, etten jaksanut enää keskittyä kirjottamiseen. Seli seli...

No, kyllä mä olen ollu väsynyt. Isompi tyttö valvottanut kaksi yötä. Se nukkuu normaalisti kuin tukki, joten sillon ti-ke välisenä yönä tiesin, että on tulossa sairaaksi, kun pyöri ja hääri koko yön, ja itkuakin väänsi. Ei sille pahemmin kuumetta kuitenkaan noussu, 37, 2 tainnut olla enimmillään. Ja vähän nenä vuotaa. Eilisillan se oli kuitenki aivan surkeana... Ihan niinku ois ollu vähintään 39 kuumeessa. Mahaakin valitti, kippurassa käveli ja itki. Mikähän sen mahassa on, se useasti iltaisella valittaa mahaa. Ja kummallista. Sillä tuli eilen päivällä toinen poski hehkuvan punaiseksi, ja kuumaksi. Toisessa ei mitään. Aamulla se poski helotti vielä vähän, mutta sitten se meni ohi. Viime yö meni paremmin, eikä aamulla kuumetta. Nenänalus punaisena vaan. Joten vein sen päiväkerhoon, kun muuten virkkuna ja touhukkaana. Soitin kyllä ensin sinne, ja kysyin, että voiko viedä. Kuulemma voi.

Eli nyt olisi pieni rauhallinen hetki ihan yksinään, kun toinen lapsi kerhossa, ja toinen päiväunilla (tosin se hyppyyttää minua kamarissa vähän väliä...) ja mies tulee kahden jälken töistä.

Shiatsussa siis kävin ti-iltana. Oli taas mukava käynti. Aina vaan yhtä ihmeellistä, että miten voi kaksi tuntia mennä niin äkkiä. ja sitte on aivan tokkurainen olo, kun nousee lattialta ylös. Ajatus ei juokse mihinkään suuntaan, ja kylmäkin on. Mutta nilkka oli kyllä eilen parempana, joten ehkä siitä shiatsusta sitten on jotain apua.

Yritän tässä motivoida itseäni alkamaan laihduttamaan. Tosissaan. Eräät henkilöt tietävät, kuin monesti olen hokenut näitä samoja juttuja... Kuinka monesti olen päättäväisenä aloittanut, ja jonkun verran jaksanutkin. Mutta sitten syystä tai toisesta repsahdan pois ruodusta. Pitäisi saada nyt itteä niskasta kiinni. Kesä on lähellä... Olisi ihanaa, kun kehtaisi pitää semmosia vaatteita, joista tykkää. Jos tänään hakisi pitsan, ja se olisi viimeinen lipsahdus ennen kunnon rutistusta. Vituttaa vaan itteni. Hyvä syy hakea pitsaa, kun uskottelee itselleen, että tämä on viimeinen pitsa ennen laihduttamista. Seuraava sitten, kun on viisi kiloa tippunut.

Kerran, kun laihdutin jotain 14 kiloa, tuo 5 kilon kannustin toimi. Ja välissä en syönyt pitsan palastakaan. Miten sitä silloin olikin itsekuria...

Mutta ei kait tässä ihmeempiä. Lähettäkää  mulle ajatusten voimalla itsekuria ja päättäväisyyttä!!!!

Nipsu

Jee, pääsin eilen sinne Allille maalailemaan. Siellä vierähti vajaa kolme tuntia ihan huomaamatta. Puolet ajasta meni varmaan siihen, kun taivasteltiin niitä värikarttoja ja maaleja. Kun meidän jakeluun ei mene semmonen, että jos värikartassa on värinä vaalea beige, niin se väri on seinässä vaaleanpunainen. Ja jos värikartassa on värinä vaaleanharmaa, niin väri on seinässä violetti. Ja värikartan punertavaan vivahtava beige on myös vaaleanpunainen.

Ovat käyneet valittamassa noista maaleista jo moneen otteeseen. Selitys on vain, että eihän ne värikartat pidä ikinä paikkaansa. Just, mitä järkeä niissä kartoissa sitten on... Ymmärtäisin kyllä, jos olisi kyse pienistä sävyeroista, mutta en sitä, että jos haluaa olohuoneesta vaalean beigen, niin maali onkin vaaleanpunainen kuin sianporsas. Ja olisivat voineet heti maaleja valitessa sanoa, että nuo värit eivät sitten tule olemaan sitä miltä näyttävät. Aargh, että raivostuttaa...

Keittiötä maalailtiin. Tosiaan se keittiön maalikin oli ihan possun värinen, mutta sekoitettiin hieman sitä violettia (jonka piti olla harmaata) maalia sekaan, niin ei tullut liian öklön väristä.

Tänään oon koittanu pestä pyykkiä, ja vähän siivoilla. Mutta se siivous tuntuu niin turhalta työltä... Vaikka mitä tekisi, niin se ei näy missään. Onkohan kaikilla muilla ihmisillä niin, että jos tänään viet matot ulos, imuroit ja luutuat lattiat, niin huomenna on jo sen näköistä, kuin ei olisi viikkoon siivottu. Kahden päivän päästä on jo karsea sotku. Ja nuo lelut... Pitäisi nakat kaikki hiivattiin. Niitä on joka paikka täynnä. Kun järjestelen ne kunnolla omille paikoilleen, ja lajittelen ne oikein, näyttää siltä, ettei niitä ole paljoa. Mutta kun tenavat niillä leikkii päivän, niin kaaos on valmis. Ja ei jaksaisi joka ilta lelu kerrallaan lajitella niitä oikealle paikalle... Laiska minä. Kun niitä viikon mittaan keräilee kasaan, sinne, tänne ja tuonne, niin siivouspäivänä on valtava urakka edessä.

Tänään oisi pitkästä aikaa shiatsu. Tai no, onko tässä nyt ollut kolme viikkoa väliä... Kuiteski, mukava mennä sinne. Saa kaksi tuntia vaan maata ja rentoutua sen mitä pystyy. Kyllä voikin kaksi tuntia mennä äkkiä.

Heh, sain valtaisan hyvityksen Ingmanilta... Viime viikolla ostin kaksi maitosuklaavanukasta. Toisessa oli pinnalla semmonen pyöreä homekasvusto, noin sentti halkaisijaltaan... Yäk... Onneksi huomasin... Muistakaa tarkistaa vanukkaanne ennen syömistä!!! Isompi tyttö joskus aukaisee ite vanukkaan ja alkaa syömään niin etten mä nää sitä vanukasta. Tästä lähtien kyllä tarkistan... Niin soitin sitte kuluttajapalveluun, ja lupasivat lähettää hyvityksen. Ja tänään se tuli.... Avasin kuoren, ja iih!!!! Kokonaista Neljän Euron arvoinen ostokortti!! No, eihän se vanukaskaan maksanut kuin varmaan kork. 50 c, mutta ihan periaatteesta tuntuisi, että pitäisi korvata paremmin. Mitä jos tenava ois syöny sen vanukkaan, ja saanu mahataudin...

 

Mutta nyt pitää alkaa ruoanlaittoon... Mukavaa tiistaipäivää!

 

Nipsu